|
– Mies parka, minun on sääli sinua. Minä rupean lapsesi sylikummiksi, pidän huolta siitä ja – Kuka sinä olet? mies kysyi. – Minä olen hyvä Jumala. – Sitten en pyydä sinua kummiksi, sanoi mies, sinä annat rikkaille ja sallit köyhän nähdä Ja hän kääntyi pois herrasta ja astui edelleen. Sitten paholainen tuli häntä vastaan ja sanoi: – Mitä sinä etsit? Jos otat minut lapsesi kummiksi, niin annan hänelle kylliksi kultaa ja – En huoli sinua kummiksi, sanoi mies, sinä vain petät ja vietelet ihmisiä. Hän astui edelleen, ja nyt tuli kuivajalkainen kuolema häntä vastaan ja sanoi: – Ota minut kummiksi. – Kuka sinä olet? mies kysyi. – Minä olen kuolema, joka saattaa kaikki yhdenarvoisiksi. Silloin mies sanoi: – Sinä olet oikea mies, sinä haet rikkaan yhtä hyvin kuin köyhänkin ilman erotusta; tule sinä kummiksi. Kuolema sanoi: - Minä teen lapsesi rikkaaksi ja kuuluisaksi, sillä sen, joka valitsee minut ystäväkseen, ei Mies sanoi: – Ensi sunnuntaina on ristiäiset, tule silloin hyvissä ajoin. Ja kuolema saapui niinkuin oli luvannut ja oli kummina. Kun poika kasvoi nuorukaiseksi, tuli kummi kerran hänen luokseen ja käski hänen seurata itseään. Hän vei hänet metsään ja näytti hänelle erästä yrttiä ja sanoi: – Nyt saat kummilahjan minulta. Minä teen sinusta kuuluisan lääkärin. Kun menet sairaan luo, niin seuraan joka kerta mukanasi. Aina kun näet minun seisovan sairaan pääpuolella, voit huoleti vakuuttaa voivasi parantaa hänet. Anna hänelle silloin tätä yrttiä, niin hän paranee. Mutta kun seison sairaan jalkopuolessa, niin on sairas minun omani. Sinun täytyy sanoa, että kaikki apu on turhaa eikä kukaan maailman lääkäri voi häntä auttaa. Mutta varo, ettet käytä yrttiä vastoin minun käskyäni, muuten sinun voi käydä huonosti. Eipä kestänyt kauan, niin nuorukainen oli maailman kuuluisin lääkäri. – Hänen ei tarvitse muuta kuin katsella sairasta, niin hän tietää miten hänen laitansa on. Paraneeko potilas vai pitääkö hänen kuolla! Niin hänestä sanottiin ja ihmiset tulivat pitkien matkojen päästä hakemaan häntä sairaittensa luo. Hän sai niin paljon kultaa, että hänestä tuli pian rikas mies. Sattuipa nyt, että kuningas sairastui. Lääkäri kutsuttiin paikalle ja hänen tuli sanoa, voisiko kuningas vielä parantua. Astuessaan vuoteen ääreen näki lääkäri kuoleman sairaan jalkapuolessa, eikä siinä silloin ollut enää mitään auttamista.
Lääkäri tarttui sairaaseen ja asetti hänet vuoteeseen siten, että kuolema joutui pääpuolelle. Sitten hän antoi hänelle yrttiä, ja kuningas parani ja oli pian aivan terve. Mutta kuolema tuli lääkärin luo; hänen kasvonsa näyttivät ankarilta ja hän uhkasi sormellaan sanoen: – Sinä petkutit minua. Tällä kertaa annan sinulle anteeksi, koska olet minun kummipoikani, Pian tämän jälkeen sairastui kuninkaan tytär vaikeaan tautiin. Hän oli ainoa lapsi, ja kuningas itki yöt ja päivät. Hän käski julistaa, että se, joka pelastaisi hänen tyttärensä, saisi hänet puolisokseen, sekä perisi hänen kruununsa.
Kun kuolema nyt toistamiseen näki kadottavansa omansa, astui hän pitkin askelin lääkärin luo ja sanoi: – Sinun päiväsi ovat lasketut, nyt sinun vuorosi on tullut, ja tarttui häneen jääkylmin käsin Siellä lääkäri näki tuhansien valojen tuikkivan; jotkut olivat suuria, toiset keskikokoisia, toiset taas aivan pieniä. Joka hetki jotkut sammuivat ja toiset syttyivät taas. – Katso, sanoi kuolema, nuo ovat ihmisten elämänvaloja. Suuret valot ovat lasten, – Näytä minulle elämänvaloni, sanoi lääkäri ja luuli sen olevan vielä varsin suuren. Kuolema osoitti pienen pientä liekkiä, joka juuri oli sammumaisillaan, ja sanoi: – Katsos, tuossa se on. – Voi rakas kummi,sanoi pelästynyt lääkäri, sytytä minulle uusi valo, tee se minun mieliksi, – En voi, sanoi kuolema; ensin täytyy yhden valon sammua enen kuin uusi syttyy. – Siirrä tuo vanha sitten uuteen valoon, jotta se heti syttyisi palamaan, kun toinen Kuolema oli suostuvinaan hänen pyyntöönsä. Hän teki uuden suuren valon, mutta koska hän tahtoi kostaa, niin hän tahallaan asetti sen viistoon, niin että valo kaatui kumoon ja sammui. Samassa lääkärikin kaatui maahan ja oli itse joutunut kuoleman kynsiin. Sen pituinen se Jakob ja Wilhelm Grimm
|
 |
 |
| |  |
Kuolema kummina
Köyhällä miehellä oli kaksitoista lasta, ja hänen täytyi yöt päivät tehdä työtä voidakseen hankkia heille ruokaa. Kun nyt kolmastoista lapsi tuli maailmaan, ei hän hädissään tiennyt mitä tehdä. Hän juoksi maantielle ja aikoi pyytää ensimmäistä vastaantulijaa kummiksi. Ensimmäinen, joka tuli häntä vastaan oli Jumala. Jumala tiesi jo ennakolta, mikä painosti miehen mieltä, ja sanoi hänelle:
– Kunpa kerran voisin petkuttaa kuolemaa, tuumi lääkäri; tosin hän panee pahakseen, mutta olenhan minä hänen kummipoikansa, ehkä hän ei ole sitä huomaavinaan. Täytyy 
Kun lääkäri tuli sairaan vuoteen ääreen, näki hän kuoleman hänen jalkopäässään. Hänen olisi nyt pitänyt ajatella kumminsa varoitusta. Kuninkaantyttären tavaton kauneus sekä onni saada hänet puolisokseen pani hänen päänsä niin pyörälle, että hän heitti kaikki epäilyksensä sikseen. Hän ei huomannut, että kuolema katsoi häntä harmistuneena, kohotti kätensä ylös ja uhkasi nyrkillään. Hän nosti sairaan vuoteelta, käänsi hänet siten, että pää joutui vuoteen jalkopuoleen. Sitten hän antoi hänelle yrttiä, ja heti paikalla sairaan posket alkoivat punoittaa ja elämä palasi häneen jälleen.
sammuu, pyysi lääkäri.
