Hei Paula,
Ruosulistalla käydään parhaillaan keskustelua pitkistä sanoista. Sanalle 'tarinankerronta' on
ehdotettu 'tarinointia'.Mitä mieltä sinä olet pidemmän muodon käytöstä.
'tarinankerronta' on minun mielestäni tapahtuma, jossa kertoja kertoo toiselle henkilölle menneessä aikamuodossa (impekfekti) jonkun tapahtuman. Tarina syntyy juuri kertomishetkellä. Se on myös sidottu kertomisaikaan ja -paikkaan sekä yleisöön.
'tarinointi' on mielestäni kuin squashin pelaamista. Pallo pomppii seinästä toisen.
Kiitos vastauksestasi jo etukäteen
Kerttu
Hei
Pahoittelen, että vastaus on viipynyt, sillä meillä on ollut ongelmia sähköpostin toiminnassa.
Olen samaa mieltä kanssasi, että tarinankerronta ei ole aivan sama asia kuin tarinointi. Ei tarinankerronta sitä paitsi niin pitkä sana ole, että se pitäisi vaihtaa lyhyempään.
Katsoin Kielitoimiston sanakirjasta, mitä se sanoo näistä sanoista ja tulos on seuraava:
tarina
1. kertomus, kuvaus, juttu, taru; kansan keskuudessa totena pidetty uskomuksellinen kertomus. Surullinen tarina. Kansantarina. Tositarina. Tarina jättiläisistä, jotka rakensivat kirkon. Isoisän kertoma tarina.
2. jnk vaiheet, historia, taru (2). Vanhan linnan tarina. Rakkaus-, suku-, elämäntarina. Liikeyrityksen tarina loppui lyhyeen.
3. mielikuvituksellinen, perätön juttu; valhe. Mikä asiassa on totta, mikä tarinaa?
4. keskustelu, tarinointi, juttelu, juttu, rupattelu.
Jos lähdetään sanan merkityksestä, niin minusta tarinankerronta kuvaa erinomaisesti sitä, mitä sinä tarkoitat.
Jatkoa sanakirjasta:
tarinoida (leppoisasti) jutella, jutustella, turista, puhella, rupatella, pakista. Tarinoida jkn kanssa. Tarinoitiin entisistä ajoista.
Merkityksen selitys pitää minusta yhtä sinun käsityksesi kanssa.
Minä en siis kannata tarinankerronnan hylkäämistä.
Terveisin
Paula
