Maria Jotuni – naisasianainen vuosisadan alussa 
Avioliitto
Nuorena kuopiolainen Maria Jotuni aikoi opiskeli Helsingissä ja aikoi opettajaksi. Hän meni naimisiin tunnetun kirjallisuudentutkijan V. Tarkiaisen kanssa.
Avioliitosta tuli erikoinen, ja siitä tiedetään edelleenkin hyvin vähän. Tunnettua on, että aviopuolisot kävivät vuosikausia kestänyttä mykkäkoulua ja tekivät yhteisiä, näytösluontoisia kävelyretkiä.
Kirjallisuuden tutkijoiden suureksi harmiksi perheen pitkäaikainen kotiapulainenkin oli kuuromykkä. Avioliiton lopputulos on kuitenkin selvä. Maria Jotunin ja V. Tarkiaisen luutkin lepäävät eri paikoissa Hietaniemen hautausmaassa.
Rakkaus kiehtoi Jotunia
Hän keskittyi alusta lähtien kuvaamaan rakkautta ja sen aiheuttamia ongelmia. Hän kirjoitti usein naisen näkökulmasta. Rakkaus on naisen kauppatavaraa, jonka avulla nainen myy itsensä miehelle ja saa maksuksi ulkoisesti turvatun toimeentulon.
Maria Jotuni on suomalaisen novellitaiteen mestariluokan klassikko. Häntä pidetään joskus myös humoristina, mutta hänen erikoisalaansa on pikemminkin kolkko satiiri.
Ensimmäiset novellikokoelmat Suhteita ja Rakkautta poikkesivat vuosisadan alun uusromantiikan valtavirrasta aivan omaan suuntaansa. Jotuni kirjoitti tiiviitä novelleja, joissa hän rohkeasti eritteli ihmisen raadollisia puolia. Hän saattoi kirjoittaa novellinsa kirjeen, vuoropuhelun tai puhelinkeskustelun toisen osapuolen sanomisen varaan.
Näin hän kirjoitti myös novellikokoelmansa Kun on tunteet. Teosten nimistä näkyy yksi Jotunin teosten keskeinen teema: miehen ja naisen välinen suhde (mm. näytelmä Miehen kylkiluu) ja sukupuolten välinen kaupanteko. Samaan teemaan liittyy myös raha (näytelmä Kultainen vasikka), valta ja paremman sosiaalisen aseman tavoittelu.
Näytelmässä Tohvelisankarin rouva tiivistyy päähenkilö Juulian repliikkiin jotain hyvin jotunimaista: "Elämä onkin vallan naurettavaa, jos sen vakavasti ottaa." Sama näytelmä aiheutti eduskuntakyselyn 1920-luvulla, sillä sen arveltiin heikentävän perheen asemaa yhteiskunnassa.
Postuumi romaani
Vuonna 1936 Maria Jotuni osallistui käsikirjoituksellaan Huojuva talo suureen pohjoismaiseen romaanikilpailuun. Saatteeksi hän kirjoitti: "Tämä kilpailee vain ensimmäisestä palkinnosta."
Koska teos ei sitä saanut, niin Jotuni ei halunnut julkaista romaania ollenkaan. Se ilmestyi vasta 1963, kaksikymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Huojuva talo on avioliittoromaani; avioliitto on taistelua vallasta, toisen ihmisen säälimätöntä hyväksikäyttämistä.
Henkilöt
Henkilövalikoiman teoksiinsa Maria Jotuni sai Savosta, varsinkin Kuopiosta. Maanviljelijät, käsityöläiset, maalta tulleet piikatytöt – siinä hänen tyyppinsä. Näiden ihmisten savolainen puhetapa elää novelleissa, Jotuni on suomalaisen kirjallisuuden ehkä selvin kuulotyyppi. Näiden henkilöiden parissa Jotunin iva vaihtuu herkulliseksi komiikaksi, niin kuin esimerkiksi kirjenovellissa
Onnellinen Heliina:
Näin olen asunut tässä talossa kuin omassa perheessäni jo. Ja rouvana loistan kohta täällä kuin taivaalla tähti. Olla rouva, se on todellinen hieno elinkeino, niitä parhaita, mitä tarjolla on.
---
Rakas siskoni Karoliina. On kulunut liki puoli vuotta siitä, kun viimeksi kirjoitin, ja siitä, kun tähän rouvan ammattiin astuin. Rahat lähetin silloin heti ja kiitoksia lainasta.
Minä olen muuttunut paljon ja olen päivä päivältä tullut pulskemmaksi. Ei se ollut pieni potku, jolla onni minua potkaista täräytti. Naiminen on hyvin mukavaa ja hyvin sopiva kauppa.
---
Minä viillän vehnäleipää joka päivä ja pistän voita paksusti poskeeni. Ja minä syön herkkuruokia, kalalaatikkoa ja kananmunia ja pannukakkua ja maitovelliä ja imeläsoppia jos kuin. Ja minä pidän paljon syömisestä ja syönkin, niin kuin en koskaan olisi ennen kyllikseni syönyt, niin kuin en olekaan. Minä olen iloinen kuin rotuporsas kaukalon ääressä.
Kun syö kyllikseen, ajattelee sivistyneesti ja ihmeen hienosti monesta asiasta.
---
Sitten kampaan minä itseni joka aamu peilin edessä ja päivälläkin käyn katsomassa peiliin, että tulisin sivistyneen näköiseksi ja piikuus häviäisi.
Maria Jotunin kirjailijapiirteitä:
- novellisti ja näytelmäkirjailija
- suhteitten valaisija, rakkauden kuvaaja
- kuulotyyppi, joka kokeilee myös muodollisesti (kirjenovelli, vuoropuhelu, naamioitu yksinpuhelu)
