Rimppi kalisteli kaminan suupeltiä, kun hän odotti kahviveden kiehumista. Toiset olivat vielä nukkumassa. Joku avasi oven ja sanoi:
— Ja täällä nukutaan kuin härskit sillit vaikka teeriparvi on mökin nurkalla.
Rimppi hyppäsi pystyyn, otti kiväärin ja lakin.
— Ethän vain valehtele!
— Kurkista itse ovelta! Siellä ne ovat!
Rimppi ryntäsi ulos.
Vesi kiehui. Rimppiä ei näkynyt, eikä kuulunut. Mökin nurkalta lähti latu, jota myöten Rimppi oli hiihtänyt.
Kun Rimppi yritti ampua lintuja, hän huomasi hirven jäljet lumessa. Hän lähti niitä seuraamaan.
Rimppi hiihti koko päivän.
Vähän väsyttikin.
Ja hirvi väsyi ensimmäisenä.
Illalla Rimppi ampui hirven ja veti sen kurkun auki juodakseen sen verta. Hänhän ei ollut syönyt koko päivänä.
Tuli pimeä.
Rimppi oli unohtanut tulitikut mökille.
Mitä hän tekisi, jottei paleltuisi kuoliaaksi.
Hän oli kuullut, että lappalaiset nukkuivat nahkapussissa, makuusäkissä.
Selvä!
Rimppi nylki hirven ja kääri lämpimän, pehmeän karvaisen hirventaljan ympärilleen.
Siihen hän nukahti.
Seuraavana aamuna hän huomasi olevansa vanki.
Talja oli jäätynyt Rimpin ympärille.
Oliko tarkoitus, että hän kuolisi tällä tavalla?
Yht´äkkiä hän muisti, että hänellä oli puukko saappaan varressa.
Hän sai sen vaivoin esille.
viimein puukon kärki oli pystyssä Rimpin kasvojen yläpuolella.
Hän survaisi reiän ja viilsi alaspäin.
Muutaman minuutin kuluttua Rimppi seisoi suorana "makuupussinsa" vieressä ja potkaisi sitä halveksuvasti.
Nahka oli kuitenkin mennyt pilalle puukon viilloista. Paluumatkalla hän tapasi toverinsa, jotka olivat lähteneet häntä etsimään.
Rimppi kertoi kaiken, mitä oli tapahtunut ja tovereilla riitti ihmettelemistä.
