finska - suomi 3 etäopetus
Satu ja sen rakenne
Tässä osiossa saat tutkia sadun rakennetta. Saat opetella kertomaan sadun Punahilkan näkökulmasta.
Tavoite:
- opetella kertomaan Punahilkka-satu suomeksi
- kirjoittaa Punahilkka-teksti minämuodossa
Päästäksesi tavoitteeseen sinun on:
- ymmärrettävä sadun pääasiallinen sisältö.
- kirjoitettava selvä ja johdonmukainen teksti, jonka kertoja on minä.
Aloita lukemalla ja/tai kuuntelemalla satu . Punahilkasta
Pane sadun osat oikeaan järjestykseen
Tehtävä 2
Pane sanat oikeaan järjestykseen
Tehtävä 3
Täydennä. Etsi sopivat sanat ruudusta.
Vaihda näkökulmaa
Miten Punahilkka-tarina muuttuu, jos näkökulma muuttuu? Miten susi kertoisi tarinan? Entä Punahilkan äiti? Seuraavassa näet esimerkin siitä, millainen tarina voisi olla, jos isoäiti kertoisi sen.
Isoäidin näkökulma
Viime viikolla oli vähällä käydä todella huonosti. Kaikki alkoi siitä, kun olin sairas. Ei minussa mitään vakavaa tautia ollut, pientä flunssaa vain, mutta tyttäreni pani Punahilkan tuomaan minulle jotain syötävää. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Vaikka toisaalta hyvältähän se tuntuu, että pitävät huolta. On niitä sellaisiakin lapsia, jotka eivät koskaan käy omia vanhempiaan tai isovanhempiaan tervehtimässä.
Minusta lapsille pitäisi kuitenkin opettaa, että tämä maailma ei ole turvallinen paikka asua ja elää. Koskaan ei saisi jäädä puhumaan vieraille ihmisille. Ei sitä tiedä, mitä heillä on mielessä. Niin kuin nyt tämäkin susi, joka kyseli ja sai lopulta selville, että minä odotan Punahilkkaa. Se aavisti tietysti, että olin jättänyt oven auki. Niin se mokoma ryntäsi sisään ja pisti minut poskeensa ennen kuin ehdin kunnolla edes apua huutaa.
Kyllä oli muuten tukalaa olla suden vatsassa. Kuumaa ja tunkkaista. Ja säkkipimeää. Oli vaikea hengittää ja vatsahapot alkoivat kirvellä iholla. Sitä paitsi minä kammoan ahtaita paikkoja. Ja sitten kun se onneton nielaisi vielä Punahilkankin, niin siinä ei paljoa auttanut eväänsä liikauttaa. Sopivasti Kalle, siis se metsästäjä, tuli ja pelasti meidät.
Kirjoita tarina Punahilkan näkökulmasta. Punahilkka kertoo, mitä hänelle tapahtui (minämuodossa). Kirjoita vähintään 100 sanaa. Lähetä teksti opettajallesi.
Olipa kerran suuren metsän reunassa mökki, jossa asui pieni tyttö ja hänen äitinsä. Isoäiti oli ommellut tytölle punaisen viitan, jossa oli hilkka. Sen tähden kaikki sanoivat häntä Pieneksi Punahilkaksi.
Eräänä aamuna äiti pani koriin leipää, lihaa ja pullon maitoa ja sanoi Punahilkalle:
- Viehän nämä sairaalle isoäidillesi. Mutta muista kulkea suoraan metsän halki äläkä
pysähdy juttelemaan tai leikkimään vieraitten kanssa.
Punahilkka lupasi toimittaa asian. Hän puki ylleen punaisen viittansa, otti korin ja lähti matkaan. Hänestä oli hauskaa kulkea metsässä, jossa kasvoi paljon suuria puita ja kauniita kukkia ja jossa asui paljon pieniä eläimiä. Mutta tänään hän ei jäänyt leikkimään metsään, vaan kulki suoraan isoäidin mökkiä kohti.
Äkkiä ilmestyi puun takaa iso harmaa susi. Se oli ilkeän näköinen, mutta hymyili Punahilkalle ja sanoi kohteliaasti:
- Hyvää huomenta, kultaseni. Minne olet matkalla?
- Isoäiti on sairaana ja minä vien hänelle vähän ruokaa. Äiti sanoi, etten saa pysähtyä juttelemaan tai leikkimään vieraitten kanssa.
- Ole aina kiltti tyttö ja tottele äitiäsi, sano susi ja katsoi nälkäisesti Punahilkkaan. Hyvästi kultaseni!
Susi kumarsi ja hävisi metsään, mutta Punahilkka jatkoi matkaansa.
Ilkeä susi kiiruhti sillä välin oikotietä isoäidin mökille.
- Kuka siellä? Huusi isoäiti, joka makasi vuoteessa.
- Pieni Punahilkka, sanoi susi kiltillä ja pehmeällä äänellä.
- Tule sisään, kultaseni, sanoi isoäiti. Työnnä vain salpaa, niin lukko aukeaa.
Niin susi pääsi sisään ja söi isoäiti raukan yhtenä ainoana suupalana. Sitten se puki ylleen isoäidin yöpuvun ja yömyssyn ja hyppäsi vuoteeseen. Juuri kun se veti lakanaa kuononsa peitoksi, kuului ovelta koputus. Siellä oli Punahilkka.
- Kuka siellä? Huusi susi matkien isoäidin vapisevaa ääntä.
- Pieni Punahilkka, vastasi tyttö.
- Tule sisään, kultaseni, sanoi susi. Työnnä vain salpaa niin lukko aukeaa.
Punahilkka astui tupaan ja laski korinsa pöydälle.
- Tulehan lähemmäksi, kultaseni, sanoi susi.
- Kylläpä sinulla on isot korvat, isoäiti! Sanoi Punahilkka tullessaan vuoteen viereen.
- Sitä paremmin kuulen sinun puheesi, vastasi susi.
- Kylläpä sinulla on isot silmät, isoäiti! Huudahti Punahilkka.
- Sitä paremmin näen sinut, vastasi susi.
- Kylläpä sinulla on isot hampaat, isoäiti!
- Sitä paremmin voin syödä sinut suuhuni!
Ja susi hyökkäsi Punahilkan kimppuun. Punahilkka huusi apua. Ryntäsi ulos tuvasta ja syöksyi suoraan erään puunhakkaajan syliin. Puunhakkaaja meni ja tappoi kirveellään ilkeän suden. Sitten hän aukaisi sen vatsan niin että isoäiti pääsi sieltä ulos aivan terveenä.
Isoäiti suuteli Punahilkkaa ja kiitti puunhakkaajaa, koska tämä oli pelastanut hänet. Sitten he söivät yhdessä Punahilkan tuliaiset ja sitten puunhakkaaja vei Punahilkan kotiin.
Sen jälkeen ei siinä metsässä enää nähty susia. Mutta silti Punahilkka on varovainen. Hän ei koskaan poikkea polulta eikä koskaan pysähdy juttelemaan tai leikkimään vieraitten kanssa.
