Meänkieli on yksi Ruotsin vähemmistökielistä. Sitä puhutaan Pohjois-Ruotsissa, Tornionjokilaaksossa: Haaparannalla, Ylitorniolla, Pajalassa, Jällivaarassa ja Kiirunassa.
Meänkieli on alkujaan ollut sama kuin peräpohjolan murre, jota puhutaan Pohjois-Suomessa. Kun Suomen ja Ruotsin välinen raja vedettiin Tornionjokeen, se suomi, jota puhutaan nykyään Ruotsissa, kehittyi omaan suuntaansa. Sen sanastossa on paljon lainasanoja ruotsista.
Tehtävä 1
Tehtävä 2
Kuuntele seuraava tarina meänkielellä.
” Lauantaina, kesäkuun kahentenatoista päivänä, ko Lönneperin Eemeli teki järjettömän hyviä kauppoja Pakhorvan avisuunissa.
Yhtenä lauantaina Pakhorvassa olit avisuunit, ja kaikki ihmiset olit tietenki menossa sinne, nähkää, se oli hauskinta mitä net tiesit Lönneperissä ja koko Smoolanissa. Eemelin pappa, Svenssonin Anttoni oli tietenki sinne menossa, ja Alfre ja Liina, ja Eemelihyvä kansa, sehään oon selvä.
Jos sie joskus olet ollu avisuunissa, niin sie tiät mitä net sielä hommaava. Katto ko ihmiset halvaava myyä kolpaa ja kromua, niin net laittava avisuunin, ette muut ihmiset tulisit sinne ostamhaan. Pakhorvalaiset halusit myyä kaikki mitä net omistit ja kaikki mitä niilä oli, nähkää, net olit lähössä ameriikhaan, niinku monet muutki siihen aikhaan, eikä sinne saattanu alkaa traakaahmaan köökinsohvia ja paistipannuja, eikä lehmiä, eikä tietenkhään sikoja ja kanoja, ja sen takia avisuunit piethiin keskelä poutapäivää alkukesästä.
Eemelin pappa aatteli saaja lehmän halvala ja vaikka emäsian ja jos tuurais niin pari kannaa. Sen takia se oli menossa Pakhorhvaan, ja sen takia Alfre ja Liinaki pääsit matkhaan, nähkää, sehään tartti apua kuljettamhaan elläimet kotia, ko se meinasi niitä ostaa.
– Mutta sitä mie en käsitä, mitä Eemeli sielä tekkee, Eemelin pappa sano.
– Ei vain, kyllä sielä jo Eemeliä oon muutenki, Liina arveli.
Nähkää, kyllä Liina tiesi kunka paljon avisuunissa mellastethiin ja ette avisuunissa Lönneperissä ja koko Smoolanissa tapelthiin. Ette kyllä se tavahlaansa oli oikeassa, mutta mamma katto Liina tuimasti silhmiin ja sano:
– Jos Eemeli halvaa matkhaan avisuunhiin, niin se se kyllä lähtee, sinun ei tartte, kuule, siittä perustaa. Aattele pikkusen kunka sie itte sielä käyttäynyt äläkä ole ko siipiä vaila niinku sie pruukaat, ko sie pääset ihmishiin!
Siinä se Liina sai, niin, ette suu meni tukhoon!
Eemeli pisti lippalakin päähän ja alko laittamhaan itteänsä lähthöön.”
