• Ensmäiset kiisket (työplaavi) tulevat jo ko lumi vielä oon maassa. Kärpäset triivastuvat taloitten seinilä ja pörhöset ja koipörhöset alkavat lentämhään yölä.

   

  Se joka ei ole niin mukavaa, oon sääsket. Net ensmäiset hankisääsket oon aika rauhalisia mutta niitä oikeita sääskiä tullee juhanuksen aikhoin aivan ko pilviä.

  Niitten jälkhiin tulevat net vähä isomat mäkärät ja syksylä niistä se pienempi sortti joka ei jätä kethään rauhhaan.

  Net konttaavat joka paikhaan ja pillaavat monelta elämän.

   

  

  Hillankokoajalle jänkälä tämä kyllä oon tuttua ja monet oon net konstit joita oon pruuattu sääskiä vasthaan.

•  

Ennen käytethiin pikiöljyä, ja vieläki se oon osana uuenaikhaisissa sääskimyrkyissä.

Nyt oon kans aika kylvää balsamisiemenet. Balsami oon vanha kruukukukka ja sukua Lapin Tytöle (Ahkera-Liisale).

Se oli yks tavalisiimpia kesäkukkia ennen aikhaan. Eikä ennen ollu niin paljon kukkia ko nyt oon. Vanhaa fammu kerto ette oli aika tavalista ette net istutethiin erilaishiin konsärvipurkhiin eli muihiin purkhiin klasinpenkile.

Tavalisimat kukkasortit hänen aikhaan olit Verenpisara, Ahkera Liisa ja Balsami.

Vanhoja pottuja käytethään paltin tekhoon ja lihakeithoon. Tornionlaaksossa lihakeitossa oon isoja lihakappalheita jokka keitethään potuitten kans ja joskus oon piiain joku muuruuttiki.

"Ensin met keitämä ruan, otama sitte juuret”, joku oon sanonu.

Ennen aikhaan ko ei ollu fryysiä, suurin osa lihasta suolathiin. Tähän vuenaikhaan niihin issoin saahviin joihin lihat oli suolattu, saatto tulla toukkia ja net hääty viä methään .

Ko koko kesänä ei ollu saanu lihhaa, sitä ensmäistä syyslahtia ootethiin kovasti. Se oli ussein lammas.

Kesälä saatto kuitenki saa veriruokaa.

Lahtiaikana veri kaajethiin ”makkaran näköshiin nahkhoin” joita sai ostaa. Nahat kuivasit sitte alkukesästä eteläseinälä ja menit kokhoon ette olit vain puolet siittä alkuperäsestä koosta.

Nämät kovat kakot liotethiin sitte veessä ja siittä sai verikakkoja, verimakkara, eli – plättyjä.

Potut halasthiin ussein ennen keittämistä ette net vetäsit paljon suolaa. Se oli niin suolasta ette pata oli valkea suolakristallista ko oli keittäny. Potuitten kans syöthiin paljon paistettua makkaraa ja fläskiä rasvan kans eli sitte oli kuppikastetta. Kuppikaste oli kuumaa sulatettua voita jossa oli suolaa ja siinä potut kastethiin.

Fruukosti kymmenen aikana oli ussein tämmönen raskas ruoka. Sitä saatethiin syä monta kertaa viikossa. Joskus oli kallaa sen eestä, ko koko kesä ja kevättalvi kalastethiin. Jos kallaa ei syöty paikala, se savvustethiin, suolathiin/graavathiin eli kuivathiin.

Lihhaa, verikakkoja, hernesoppaa ja pannukakkoa tarjothiin ussein neljän syönthiin .

Makaroonit tulit joskus 40-luvula ja niitä syöthiin joskus potuitten eestä.

Huhtikuun/Aprillin lopula potut pittää panna itähmään. Pottu oon aina ollu tärkeä perusruoka niin ihmisille ko elukoile. Ennen aikhaan talon elukatki ruokithiin potuila. Vieläki monet kylvävät omat potut.

”Sehään oon ko antautus elämästä jos potunkylvön heittää poies”, yks vanha vaimo sano ja se ei oikeasthaan jaksanu hoitaa sitä pottumaata ja sillä olis tullu halvemaksi ostaa potut.

Siemenpotut valithiin jo syksylä. Niitä meni kuus viientoista litran ämpärilistä viien hengen perheele. Potut panthiin huhtikuun/aprillin lopussa vanhhoin muikkuloohviin jokka sitte taplathiin päälikkäin huohneen yhtheen loukhoon jossa net sait ittää.

Jos joskus oli huonosti siemenpottuja niin pottu jaethiin useamphaan oshaan ennenkö panthiin maahan ja silloin se riitti ette joka osassa oli itu niin se alko kasvamhaan.

Tämä oon ainua kerta ko pottu saapii olla valossa. Kylvethiin puikkoja ja ymmyräisiä pottuja kans. Tylppypää oli pottusortti jota oli Täränössä.

kesäsorttia kans. Taalanpottu oli semmonen jota Täränössä käytethiin. Se valmistu aika varhain loppukesästä ja oli aika vesinen ja kuori oli vähä punanen.

Tavalisesti kylvethiin varhaista

Pottumaata pitäs oikeasthaan vaihettaa ussein, mutta monet pottumaat oon olhee samassa paikassa yli 50 vuotta.

Potut oon koko talven säilytetty kellarissa, joka oon talon alla ja köökin laattiasta oli lunkka ja useasti pystöt traput joita myen sinne pääsi. Jos oli hyvä kellari niin pottuja saatto riittää sykshyyn saakka ko sitte taas tulit uuet.

Kellarin lunkkaa ei saa auasta yhtenhään, pottu alkaa paikala itähmään jos se saapii valoa ja lämmintä.

Toukokuun/main lopussa ko kirsi oon lähteny maasta pottumaan saattaa veltata ja karhiita . Ennen se tehthiin hevosella eli käsin mutta tänä päivänä monet käyttävät kylän traktoria jos ei sitte vieläki käytä käsivelttaa jota yks vettää ja toinen ohjaa ette vaoista tulevat suorat.

Samala oon hyvä nykiä poies juolaheinän juuria , jokka nousevat maasta, sitte ei tartte nykiä niin paljon juolaheinää myöhemin kesälä.

Kesäkuun/jyynin alusta maa oon tarpheeksi lämmin ja silloin oon aika panna potut maahan.

Skånessa oon jo silloin jotaki viikkoa ennen keritty nostaa ensmäiset kesäpotut .